Ärähdän heti, jos poika meluaa, kitisee tai tekee mitä tahansa "väärää". En kestä sitä yhtään. Tällä hetkellä mun pitäisi vain saada olla yksin ja rauhassa. Väsyttää. Välillä vaan tunnen niin suurta raivoa ja vihaa tuota maailman ihaninta olentoa kohtaan. Tuskin kukaan normaali ihminen voi ymmärtää tätä. Ei ole ketään, jonka kanssa puhua. Olen kuitenkin onnistunut äitinä paljon paremmin kuin olisin osannut odottaa. Teen meille joka päivä ruuan, kämppäkin on yleensä ihan kunnossa, pojalla on aina puhtaat vaatteet ja me ulkoillaan päivittäin.
Kohta lähdetään kyläilemään. Auringonkukka pääsee leikkimään kahden muun pojan kanssa :)
Kävin eilen työhaastattelussa. Se meni ihan hyvin. Ei mikään unelmatyö, mutta kelpaisi...
Mä oikeesti yritän parhaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti