Lapsena rakastin joulua. Aloitin lahjatoivelistan kirjoittamisen heinäkuussa! Sitten kasvoin aikuiseksi ja huomasin, että ihmiset odottivat nyt lahjoja myös minulta. Ei, ei, ei, ei. En pysty, en osaa, en halua. Kuulostaa varmaan tosi itsekkäältä... Olen tosin sanonut heille kaikille, että en itsekään tarvitse mitään lahjaksi.
Tänä vuonna pakotin itseni kuitenkin yrittämään. Siskolle minulla on hajuvesipaketti. Piti ostaa siihen vielä jotain muutakin lisäksi, mutta rahatilanne ei luultavasti salli sitä nyt, kun joiltain muilta puuttuu lahja vielä kokonaan. Vanhemmilleni minulla on kehystetty valokuva minusta ja pojasta. Pojan isälle tilasin mukin, jossa oli hänen ja Auringonkukan kuva. Auringonkukalle on käsintehty puinen paloauto ja yksi eläinkirja, josta kuuluu ääniä. Toiseksi ja kolmanneksi nuorimmille siskoille minulla on huulikiiltoja. He ovat nimittäin alkaneet kiinnostua meikkaamisesta. Kaikista pienimmälle siskolle täytyy käydä hakemassa nukkekodin tavaroita ja äidille enkelikoriste. Sellaisen toiveen hän esitti minulle eilen. Sitten puuttuisi enää lahja parhaalle ystävälleni. Olen jättänyt hänet ilman monena vuonna ties millaisilla verukkeilla. Nyt olisi pakko keksiä jotain... Ehkä annan lahjakortin Tikettiin tai johonkin levykauppaan. Hän kun käy niin paljon keikoilla ja ostelee joka viikko uusia levyjä, joten ainakin tulisi tarpeeseen! Ei tosin mitenkään erityisen persoonallinen lahja, mutta mielestäni parempi panostaa käytettävyyteen.
Olen toisaalta helpottunut, että mies hylkäsi minut juuri nyt, eikä vasta myöhemmin. Olin stressannut hänen lahjastaan jo viikkotolkulla. Nyt ei tarvitsekaan hankkia mitään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti