Huono trippi

Hyi saatana. Eilinen oli pelottavin päivä ikinä. Tulin töistä kotiin, nappasin sienet naamaan ja menin suihkuun. Ajattelin että niillä kestää taas ikuisuus vaikuttaa niin kuin edellisellä kerralla. Noh, yhtäkkiä suihkussa tuli tosi huono olo. Sienet pärähtivät ihan täysiä päälle. Oli pakko mennä sänkyyn makaamaan. Tunsin heti, että nyt taisi käydä vähän hassusti.
Aloin nähdä kaikkea ällöttävää esim. limaa, paskaa ja kaikkia ötököitä. Pääni sisällä oli ampiaispesä. Se surina oli kamalaa. Yritin miettiä kaikkea mukavaa kuten poneja hyppimässä nurmella, mutta nekin muuttuivat mielessäni zombie-poneiksi ja kaikkialla oli verta. Se nyt ei vielä ollut niin paha. Ajattelin, että täytyy pysyä vain rauhallisena. Olo kuitenkin huononi koko ajan. Toivoin vain, että trippi loppuisi. Katselin vähän väliä kelloa, aika kului tosi hitaasti.

Ajatukset pahenivat koko ajan. Sain jonkun sivupersoonan, joka käski minun tappaa itseni. Tai no ensin se vain yritti saada minua repimään ihoni irti. Olin koko ajan ihan tajuissani ja tiesin näiden juttujen olevan harhoja, mutta silti se tuntui niin aidolta. Väittelin sivupersoonani kanssa, yritin saada sitä hiljenemään, mutta se sai minua pikkuhiljaa hallintaansa. Aloin olla todella peloissani. Yritin kuunnella musiikkia, mutta se vain pahensi tilannetta. Hiljaisuuskaan ei ollut hyvä, koska silloin kuulin ampiaispesän äänet.

Pahoinvointi oli helpottanut sen verran, että pääsin ylös. Pyörin ympäri kämppää ja mietin mitä hittoa teen. Päätin pyytää yhtä kaveriani apuun (joka myös käyttää vähän kaikkea ja tiesi nytkin mitä olin tekemässä), mutta hän ei jaksanut auttaa........... Noh, ainakin nyt tiedän, että se ihminen on ihan turha, enkä halua häntä enää elämääni.

En kuitenkaan halunnut olla yksin. Tuntui että kuolen. Sydän tykytti enkä saanut kunnolla henkeä.

Lähdin ulos kävelemään. Mietin kenelle voisin soittaa. Hyppäsin rautatientorilta metroon, mutta jäin jo Hakaniemessä pois, koska kuumotti ihan liikaa. Hengenahdistus kasvoi koko ajan. Tunsin tukehtuvani. Kävelin loppumatkan Sörkkaan. Soitin sille tyypille, jolta ne sienet ostin. Hän onneksi oli kotona ja otti minut luokseen muutamaksi tunniksi, että pahin olo meni ohi.

Hän antoi minulle ruokaa ja juomaa ja sitten me katsottiin jotain videota Youtubesta. Heti alkoi tuntua paremmalta.

Lähdin kotiin klo. 23.30.

Pari ensimmäistä kokeilukertaa olivat ihania, mutta tämä kolmas oli jotain niin järkyttävää, että tuskin uskallan enää noita syödä. Skippasin tänään työpäivän, olen "kuumeessa". Tärisen vieläkin ja on vaikea keskittyä mihinkään. Olen siivonnut kämppää, pessyt pyykkiä ja käynyt kaupassa. En ehkä halua enää koskaan käyttää yhtään mitään, en edes alkoholia. Tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut tarpeekseni. En halua enää kadottaa kontrollia noin pahasti. Minulla on ihan liikaa menetettävää, jos vielä mokaan.

öäöääåäöäö

Apua oon tuhlannut jotain 400e tässä kuussa kaikkeen turhaan. Nyt täytyy oikeesti kiristää vyötä, ei tästä tuu mitään! Mun shoppailu on karannu käsistä ihan täysin. Oon ihastunut merkkivaatteisiin (Burberry, Ralph Lauren, Jimmy Choo, Tommy Hilfiger..) ja hamstraan niitä mulle ja lapselle. On meillä onneksi sen verran jäljellä, että ei nälkää nähdä, mutta silti vähän hirvittää. Ennen olin aina niin tarkka rahasta, enkä tuhlannut mihinkään turhuuksiin. Ostin aina halvinta ja pihistelin ihan kaikessa.

Mut muuten valittiin siihen oppisopimuskoulutukseen. Jännää. Pääsen eroon kaikista tuista ens kuun jälkeen. Aika mahtavaa.

Miesrintamalla taas menee vähän huonommin. Mies jota olen tapaillut muutamia kuukausia sanoi yllättäen ettei hän ehdi nyt nähdä johonkin aikaan, että "palataan tähän lähtöpisteeseen sitten jossain vaiheessa". ÖÖÖH, wtf. No okei, ymmärrän että sillä on nyt paljon työkiireitä (se on muusikko), mut sisäinen ääni sanoo, että se on kyllästynyt muhun eikä halua enää nähdä mua, olen paska, kukaan ei halua rakastaa mua jne.


Oon kuunnellut paljon Stoogesia lähiaikoina. Aahhh, Iggy<3

Sieni

Meinasin tulla eilen sienipäissäni kirjottelemaan, mut onneks en sitte kuitenkaan. Olis voinu tulla mielenkiintoista tekstiä. Hehee.

Päätin vihdoinkin rohkaistua ja kysyä eräältä tyypiltä (jota tapailin vuoden alkupuolella), että voisiko hän myydä minulle sieniä ja hän suostui. Eilen sitten trippailin yksin himassa. Aluksi oli vähän jännää kun seiniin ja oveen ilmestyi naamoja ja huoneessa liikkui outoja hahmoja. Päätin sitten lähteä kävelylle. Menin tuonne läheiselle rannalle ja vitsi kun kaikki näytti niin siistiltä! Kuuntelin musiikkia ja hykertelin itsekseni.

Myöhemmin yhdeltä tutulta tuli viestiä, että hän tarvitsisi yöpaikan. Noh, en tietenkään voinut kieltäytyä. Vähän kyllä kuumotti ja yritin vältellä katsekontaktia, koska pupillini olivat mukavan kokoiset. Toivottavasti se ei huomannut.

Tanssin koko yön ja siivosin. Nyt kämppäkin kiiltää! Hurraa!



Olen aika onnellinen.

No heipä hei vaan teille kaikille

On maanantai-ilta ja minä dokaan yksin himassa. Pojan mummi soitti yllättäen aamulla, että he haluavat pojan yöksi hoitoon. No mikäpäs siinä.

Oon tosi pettyny ihmisiin. Siis eiks kukaan muka enää dokaa arkisin? Kukaan ei haluu lähtee mun kaa ryyppäämään. "Yhyhyhy on töitä huomenna" ja jotain muuta paskaa. On mullakin työpäivä, mut eipä työt oo ennenkää hidastanu hauskanpitoa. FUCKING LOSERS.


Arvon vieläkin lääkkeiden ja lääkkeettömyyden välillä. Kumpaan suuntaan kallistua? Haluun hypomanian. Edellisestä jaksosta on liian kauan. En kestä. Haluun leijua ja tuntea sen täydellisyyden.


Päivän biisi: