Lauantaipäivällä lähetin Miehelle viestin, että monelta nähdään. Hän vastasi: "When the sun goes down". Ahh, niin mystistä!
Illalla menin sitten hänen luokseen. Mulla vilisi taas miljoona perhosta mahassa. Mies ehdotti, että tehtäisiin yhdessä ruokaa, joten lähdettiin kauppaan. Parasta tuossa tyypissä on se, että hänen kanssaan ei tarvitse höpöttää koko ajan. Saan olla hiljaa, eikä se tunnu ahdistavalta niin kuin muiden kanssa.
Valmistettiin ihanaa wokkia ja maisteltiin samalla vähän viiniä. Olin hieman yllättynyt. En olisi osannut odottaa häneltä tällaista! :)
Myöhemmin illalla Mies kaivoi laatikostaan sienet ja jakoi ne meille puoliksi. Laitettiin LSD:stä kertova dokumentti pyörimään ja katsottiin sitä jonkin aikaa. Yhtäkkiä mua alkoi naurattaa vähän väliä ja tuli hassu olo. Menin sängylle makaamaan ja koin kaikkea niin mieletöntä, ettei sitä pysty kunnolla selittämään. Olin jossain pelissä sisällä ja siellä tuli erilaisia tasoja. Aina kun avasi silmät, tuntui todella oudolta olla edelleen siinä samassa huoneessa. Niin kuin mies sanoi: "Näen enemmän silmät kiinni kuin auki".
Jossain vaiheessa me oltiin jonkun pikkutytön nukkekodin sisällä. Se oli aika hurjaa.
Poltettiin vähän pilveäkin välillä boostaamaan sitä. Tuntui, että aurinko paistoi ja kesätuuli puhalsi, vaikka oli yö. Yritin kirjoittaa kännykällä viestiä yhdelle kaverille, mutta siitä ei tullut mitään! Kännykän valo näytti niin friikiltä.
Kuunneltiin sekoa musiikkia. Mies tanssi ja soitti rumpukapuloilla. Minä vaan makasin. Kaikki raajat tuntuivat niin raskailta, että vessassa käyminenkin tuotti ongelmia. Mies joutui taluttamaan mut sinne. Hehee.
Myöhemmin kun vaikutus alkoi hiipua niin katsottiin vielä Viidakkokirja ja sitten käytiin nukkumaan.
Aamulla oli ihanan rauhallinen ja rento olo. Mies saattoi minut metrolle ja kysyi milloin pääsisin taas tapaamaan häntä. Sanoin etten tiedä.
Tuntui kurjalta hyvästellä hänet. Yleensä en osaa ikävöidä ketään, mutta tänään olen kaivannut häntä ihan älyttömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti