Tulevaisuuden suunnitelmia

Olen kyllästynyt haaveilemaan! Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja toteutan kaikki unelmani. Kaksi ensimmäistä askelta on jo otettu:

1. Muutan Helsingin keskustaan
2. Haen taidekouluun

Tänään on ollut erittäin taiteellinen olo. Ilmoittauduin erään taidekoulun valintakurssille. Ensi kuussa tulee ennakkotehtävät ja minulla on jo monta ideaa odottamassa!
Taiteilija hyötyy tunteiden vaihtelevuudesta. Minulta ei koskaan lopu inspiraatio. Aina on joku uusi tunnetila päällä, josta ammentaa aiheita. Olen liian epävakaa mihinkään "kunnon töihin", vaikka kovasti olen yrittänytkin (ja jatkan edelleen yrittämistä). Työhakemuksissa kehun itseäni aina "reippaaksi, oma-aloitteiseksi ja ulospäinsuuntautuneeksi". Hahaha... pääsin muuten taas työhaastatteluun.

Muita haaveita, jotka täytyy myös toteuttaa jossain vaiheessa:

- Matkustelu (ainakin Pariisi, New York, Venetsia, Goa..)
- Benjihyppy
- Tatuointi (tai oikeastaan mooooonta tatuointia)
- LSD (hehee, jos nyt sattuisi tätä tulemaan tuolla yöelämässä joskus vastaan)
- Laihduttaminen (vihdoin ja viimein eroon tästä löllömahasta!)
- Ruotsinkielenkurssi (Mulla oli ruotsi aina 10 todistuksessa, mutta nyt se on erittäin ruosteessa)

When you talk, it's like a movie and you're making me crazy,

'Cause life imitates art.

If I get a little prettier, can I be your baby?

You tell me, "Life isn't that hard."

Muutto stadiin!

Kävin eilen katsomassa yhtä kämppää ihan Helsingin keskustassa. Se vuokranantaja oli todella mukava nainen ja siinä jonkin aikaa juteltuamme hän sanoi, että haluaa ehdottomasti vuokrata asunnon meille! Miten ihmeessä tällainen työtön yh-mamma voi olla kenenkään mielestä paras valinta? Hän sanoi, että siihen asuntoon oli paljon hakijoita. Kävi kyllä aikamoinen tuuri. Vaikea edes uskoa tätä todeksi.

OLEN NIIN INNOISSANI! En pystynyt nukkumaan viime yönä juuri ollenkaan. Päässä pyöri miljoona asiaa, jotka täytyy hoitaa ja muutenkin tämä suuri muutos jännittää. Täytyy päästä vanhoista huonekaluista eroon, tehdä muuttoilmoitus, soitella sinne sun tänne, täyttää Kelan lappusia, siirtää netti ja kotivakuutus yms.

Juttelin tänään Miehen kanssa Facebookissa. Hän sanoi myös olevansa innoissaan muutostani. Jippii! Sitten pystytään tapaamaan paaaaljon useammin kuin nyt.

Olen aika onnellinen.

Oops!... I did it again

...kuten Britneykin aikoinaan lauloi. Keksittyäni tuon otsikon rupesin googlettelemaan huvikseni sen lyriikoita ja kyllähän tuossa lapsuuteni suosikkikappaleessa ihan osuviakin kohtia on. Hahahaha.

You see my problem is this:

I'm dreaming away;

Wishing that heroes, they truly exist.

I cry watching the days.

Can't you see I'm a fool

In so many ways?

But to lose all my senses...

That is just so typically me.

Oho, poikkesin taas ihan aiheesta! Piti tulla kertomaan tänne, että sorruin sittenkin vihdoin ja viimein. Edellisestä kerrasta on ainakin 2 vuotta. Täytyy tosin hankkia parempia teriä. Eihän noilla saanut aikaan kuin pikkunaarmuja. 

Olen ollut hyvin väsynyt. En saa öisin nukuttua. Minulla kestää pahimmillaan 5 tuntia saada unenpäästä kiinni. Sen lisäksi heräilen monta kertaa joko itsekseni tai sitten poika herättää. Toissayönä nukuin kolme tuntia. Asunto- ja työasiat pyörivät mielessä. Sunnuntaina on asuntonäyttö. Haluan sen kämpän! En kestä odottamista ja epätietoisuutta. Turhauttaa. Viime yö meni onneksi jo paremmin.


Huomenna on joku perhelounas. Haavat ovat piilossa housujen alla, eikä kukaan saa tietää. Feikkihymy huulille vaan ja menoksi!

Lisää tunteita

^Tuo kuva pitää niin paikkaansa. Sen Miehen oli tarkoitus olla minulle vain yhden yön seksilelu (näin kauniisti sanottuna :D) mutta nyt olen niin tajuttoman ihastunut! Apua! Kun hän silloin ensimmäisen yön jälkeen kysyi tavataanko me vielä, minä epäröin. Vastasin jotain erittäin epämääräistä tyyliin "Ainakin sulla on nyt mun nimi tiedossa niin voit ettii mut Facesta. Jutellaa sit siellä". Haha, huvittavaa. Nyt en saa häntä mielestäni ollenkaan.

Uskaltauduin äsken aloittamaan keskustelun FB:ssä tämän ihanan Miehen kanssa. Hän saa minut nauramaan hassuilla jutuillaan. Kyselin häneltä oliko kivat bileet eilen. Oli kuulemma ollut :)

Pieni paniikki tosin iski, kun aamulla näin, että Mies oli merkitty kuvaan joidenkin naisten kanssa ja heidät oli lisätty hänen kavereikseen. He myös tykkäsivät toistensa kommenteista siinä kuvassa.
Vihaan, vihaan, vihaan tätä puolta itsessäni. Olen kauhea vainooja. Miksi ahdistun ja pahoitan mieleni jos Miehellä on uusia naispuolisia kavereita ja he viettävät aikaa yhdessä? Onhan itsellänikin miehiä ystävinä. Jotenkin epävarmuuteni vain tunkee esille tällaisissa tilanteissa. Pelkään. Pelkään, että menetän hänet (vaikka en ole edes häntä itselleni vielä saanut!) Yritän puhua itselleni järkeä, mutta turhaan. Haluan olla normaali. Haluan luottaa. Ehkä joskus pääsen eroon peloistani ja kykenen tasapainoiseen parisuhteeseen. Sitä odotellessa jatkan hänen kyttäämistään Facebookissa ja ahdistun<3

Every breath you take

Every move you make

Every bond you break

Every step you take

I'll be watching you