Huono trippi

Hyi saatana. Eilinen oli pelottavin päivä ikinä. Tulin töistä kotiin, nappasin sienet naamaan ja menin suihkuun. Ajattelin että niillä kestää taas ikuisuus vaikuttaa niin kuin edellisellä kerralla. Noh, yhtäkkiä suihkussa tuli tosi huono olo. Sienet pärähtivät ihan täysiä päälle. Oli pakko mennä sänkyyn makaamaan. Tunsin heti, että nyt taisi käydä vähän hassusti.
Aloin nähdä kaikkea ällöttävää esim. limaa, paskaa ja kaikkia ötököitä. Pääni sisällä oli ampiaispesä. Se surina oli kamalaa. Yritin miettiä kaikkea mukavaa kuten poneja hyppimässä nurmella, mutta nekin muuttuivat mielessäni zombie-poneiksi ja kaikkialla oli verta. Se nyt ei vielä ollut niin paha. Ajattelin, että täytyy pysyä vain rauhallisena. Olo kuitenkin huononi koko ajan. Toivoin vain, että trippi loppuisi. Katselin vähän väliä kelloa, aika kului tosi hitaasti.

Ajatukset pahenivat koko ajan. Sain jonkun sivupersoonan, joka käski minun tappaa itseni. Tai no ensin se vain yritti saada minua repimään ihoni irti. Olin koko ajan ihan tajuissani ja tiesin näiden juttujen olevan harhoja, mutta silti se tuntui niin aidolta. Väittelin sivupersoonani kanssa, yritin saada sitä hiljenemään, mutta se sai minua pikkuhiljaa hallintaansa. Aloin olla todella peloissani. Yritin kuunnella musiikkia, mutta se vain pahensi tilannetta. Hiljaisuuskaan ei ollut hyvä, koska silloin kuulin ampiaispesän äänet.

Pahoinvointi oli helpottanut sen verran, että pääsin ylös. Pyörin ympäri kämppää ja mietin mitä hittoa teen. Päätin pyytää yhtä kaveriani apuun (joka myös käyttää vähän kaikkea ja tiesi nytkin mitä olin tekemässä), mutta hän ei jaksanut auttaa........... Noh, ainakin nyt tiedän, että se ihminen on ihan turha, enkä halua häntä enää elämääni.

En kuitenkaan halunnut olla yksin. Tuntui että kuolen. Sydän tykytti enkä saanut kunnolla henkeä.

Lähdin ulos kävelemään. Mietin kenelle voisin soittaa. Hyppäsin rautatientorilta metroon, mutta jäin jo Hakaniemessä pois, koska kuumotti ihan liikaa. Hengenahdistus kasvoi koko ajan. Tunsin tukehtuvani. Kävelin loppumatkan Sörkkaan. Soitin sille tyypille, jolta ne sienet ostin. Hän onneksi oli kotona ja otti minut luokseen muutamaksi tunniksi, että pahin olo meni ohi.

Hän antoi minulle ruokaa ja juomaa ja sitten me katsottiin jotain videota Youtubesta. Heti alkoi tuntua paremmalta.

Lähdin kotiin klo. 23.30.

Pari ensimmäistä kokeilukertaa olivat ihania, mutta tämä kolmas oli jotain niin järkyttävää, että tuskin uskallan enää noita syödä. Skippasin tänään työpäivän, olen "kuumeessa". Tärisen vieläkin ja on vaikea keskittyä mihinkään. Olen siivonnut kämppää, pessyt pyykkiä ja käynyt kaupassa. En ehkä halua enää koskaan käyttää yhtään mitään, en edes alkoholia. Tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut tarpeekseni. En halua enää kadottaa kontrollia noin pahasti. Minulla on ihan liikaa menetettävää, jos vielä mokaan.