Hypomania

Ian Curtis, ah mikä mies! Aina välillä tulee jaksoja jolloin en mitään muuta musiikkia kuuntelekaan kuin Joy Divisionia. Viimeksi loppukesästä mulla oli tällainen vaihe. Miten musiikki voikaan puhutella mua tällä tavalla? Herra Curtis osasi kuvailla mun tuntemuksia niin täydellisesti. Taidan olla taas jossain lievässä hypomaniassa. Tuntuu unenomaiselta. Kaikki näyttää kauniilta. Päässä pyörii. Tekstiä syntyy kuin itsestään. Sydän pamppailee. Tulee vilunväristyksiä. Kaikki on niin täydellistä. 

Jotenkin mä kuuntelen Joy Divisionia aina tässä vaiheessa, enkä silloin kun masentaa ja kaikki on perseestä. 

It's getting faster, moving faster now, it's getting out of hand

Poika heräsi äsken ja menin sen viereen köllöttelemään sängylle. Katsottiin yhdessä katossa olevia tähtitarroja ja poika yritti kurkottaa niihin. Oivoi, niin söpöä! Miten ketään voikaan rakastaa näin paljon? Nyt täytyy lähteä vähän ulkoilemaan puistoon kun aurinkokin vihdoin paistaa!