Oon tosi pettyny ihmisiin. Siis eiks kukaan muka enää dokaa arkisin? Kukaan ei haluu lähtee mun kaa ryyppäämään. "Yhyhyhy on töitä huomenna" ja jotain muuta paskaa. On mullakin työpäivä, mut eipä työt oo ennenkää hidastanu hauskanpitoa. FUCKING LOSERS.
Arvon vieläkin lääkkeiden ja lääkkeettömyyden välillä. Kumpaan suuntaan kallistua? Haluun hypomanian. Edellisestä jaksosta on liian kauan. En kestä. Haluun leijua ja tuntea sen täydellisyyden.
Päivän biisi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti