Miksi tähän sairauteen ei ole parannuskeinoa? Hitto. Nyt on just semmonen olo, että haluu tehä kaikkea sekoa esim. hypätä junan alle.
Harhailen taas ajatuksissani. Ehkä se johtuu siitä, että olen juonut jo puolikkaan viinapullon. Kohta täytyy lähtee kävelemään Kamppiin.
Piti siis kirjoittaa ulkonäöstä. Noh, minähän olen kaunis (hehe). Tuskin kukaan uskoisi, että minulla on hyvin vakavia ongelmia mieleni kanssa. Tälläkin hetkellä valmistaudun baari-iltaa varten. Olen meikannut tuntikausia ja laittanut vaaleat pitkät pidennykset päähäni. Monet miehet kiinnittävät huomiota ulkonäkööni. Vastaan nykyistä kauneusihannetta aika hyvin. Voin valita baarista kenet tahansa miehen. Saan jatkuvasti kehuja. Olen myös vihdoinkin alkanut pitää itsestäni. Ennen olin ruma, mutta nyt olen päässyt ulos kuorestani.
Jotenkin tuntuu, että mielenterveysongelmaiset leimataan rumiksi ja huonosti pukeutuviksi "alemman sosiaaliluokan" tyypeiksi. Hah. Suurin osa näyttää ihan tavallisilta. Olisi niin kiva kirjoittaa tätä blogia omalla nimella ja kuvalla... Vaikka olenkin vähän hullu niin pidän silti kauniista tavaroista ja vaatteista. Tilasin juuri itselleni Jimmy Choon laukun, hihi. Tuhlasin melkein kaikki rahat parissa päivässä. Auts. No, onneksi säästötilillä on rahaa.
En enää muista mikä pointtini oli. Täytyy lähteä baaaariiiin! Kaveri laittoi äsken facessa: "Joskus se olo vois olla rentoutuneempi, jos olisitkin vaan kotona omassa rauhassa". Ehkä, mutta entä jos haluan olla mahdollisimman sekaisin?
Olisipa joku jolle puhua tästä sairaudesta. Tuntuu että moni muu tuntee toisen samanlaisen. Minä en...
I feel so alone on a Friday night
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti