...kuten Britneykin aikoinaan lauloi. Keksittyäni tuon otsikon rupesin googlettelemaan huvikseni sen lyriikoita ja kyllähän tuossa lapsuuteni suosikkikappaleessa ihan osuviakin kohtia on. Hahahaha.
You see my problem is this:
I'm dreaming away;
Wishing that heroes, they truly exist.
I cry watching the days.
Can't you see I'm a fool
In so many ways?
But to lose all my senses...
That is just so typically me.
Oho, poikkesin taas ihan aiheesta! Piti tulla kertomaan tänne, että sorruin sittenkin vihdoin ja viimein. Edellisestä kerrasta on ainakin 2 vuotta. Täytyy tosin hankkia parempia teriä. Eihän noilla saanut aikaan kuin pikkunaarmuja.
Olen ollut hyvin väsynyt. En saa öisin nukuttua. Minulla kestää pahimmillaan 5 tuntia saada unenpäästä kiinni. Sen lisäksi heräilen monta kertaa joko itsekseni tai sitten poika herättää. Toissayönä nukuin kolme tuntia. Asunto- ja työasiat pyörivät mielessä. Sunnuntaina on asuntonäyttö. Haluan sen kämpän! En kestä odottamista ja epätietoisuutta. Turhauttaa. Viime yö meni onneksi jo paremmin.
Huomenna on joku perhelounas. Haavat ovat piilossa housujen alla, eikä kukaan saa tietää. Feikkihymy huulille vaan ja menoksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti